- Imuputkiston rakentelun lomassa karstainen imusarja herätti epäilyksiä ja aloin tutkiskella koneen yleiskuntoa tarkemmin. Normaalit öljyvuotojen jäljet löytyivät tietysti lohkon kyljistä. 4. pytyn tulppa karstaantui kesän ajojen mittaan muita tulppia enemmän. Tulpan reijistä kurkistelu paljasti, että kaikki männät olivat kyllä karstaiset, mutta 4. sylinterin päällys oli myös kostea.
- Kun kerran moottoria oli tarkoitus jatkossa virittää lisää, oli aika tehdä moottorin perushuolto. Ensin ajattelin, että huolto rajataan kannen ja yläpään perushuoltoon ja alakerran huollon tarvetta mietitään vielä, kun kansi saadaan irti. Samalla, kun kansi irrotettiin, vaihdettiin kaikki avatut tiivisteet, venttiilinohjureiden kumit, hihnat ja erityisesti nokka-akseleiden käyttöhihna.
- Syystalven iltoina ja viikonloppuina työ eteni rauhalliseen tahtiin. Varsinaisia takaiskuja ei tullut, mitä nyt pakolliset mutterit ja pultit "hävisivät" konehuoneen uumeniin. Itse purku tai kasaaminen ei tuntunut olevan homman raskainta antia. Eniten tuli tuherrettua likaisten osien pesun kanssa. Likaa, rasvaa, karstaa ja hihnoista irronnutta kumipölyä tuntui olevan joka paikassa. Aikanaan sylinterinkansi saatiin huollosta ja uusi pakoputkikin saapui Japanin maalta. Kantta ja putkea oli ilo hypistellä, kun ammattilaisten kädenjälki oli hyvää.
- Kasaamisen kanssa alkoi luonnollisesti tulla kiire. Joulukuu lähestyi ja talvikin näytti alkavan jo marraskuussa. Sopivaa siirtopäivää bongaillessa kone valmistui osa osalta. Pienessä kiireessä tietysti tulee virheitäkin. Moottori ei luonnollisestikaan käynnisty, jos polttoainetta yrittää tunkea sisään ruiskuputkistoon bensapaineen säätimen läpi. Ja koska letkut olivat väärin päin, ei myöskään paineensäätimen paluupuolelle syntynyttä painetta saanut vapautettua. Eipä silti, asiahan ei tullut silloin mieleen ja tilanne päättyikin pieneen posaukseen ja bensan katkuun.
- Kansi oli muuten hyväkuntoinen ja sen virittämisessä pitäydyttiin kevyissä muutoksissa. Kanavat ja palotilat muotoiltiin ja puristussuhdetta nostettiin hieman koneistamalla siivu pois kannesta. Lopputulos oli jo sellaisenaan sekä mahdollisten jatkoviritysten kannalta hyvä. Imunokan 2 mm:n nostolla virtaus parani n. 20 % ja keskimääräinen parannus 2-8 mm:n nostolla oli 15%.
- Pakosarja säilyi vakiona, mutta sitä muutettiin hieman. Tehtaalla robotin hitsaamat saumat ovat kaikki putkien sisäpinnalla ja ne pienentävät tietysti poikkipinta-alaa. Pakosarja hitsattiin kertaalleen ulkopuolelta ja tämän jälkeen jyrsittiin sisäpuolen
saumat kokonaan pois.- Viimein marraskuussa, kun talvi yritti tulla ensimmäisen kerran, kone oli kassassa, koeajot oli tehty ja auto oli valmis siirrettäväksi talvisäilöön. Sääennusteita luettiin tarkkaan ja vihdoin koitti kuiva pakkaspäivä, jolloin kesärenkailla päästiin turvallisesti liikkeelle. Päällimmäiseksi mieleen jäi kasvanut voiman tunne. Ehkä pakoputkesta kantautuva matala mörinä toi osansa, mutta alle 4000 kierroksen väännöt tuntuivat selvästi kasvaneen. Enempää konetta ei tuoreeltaan rangottu –se sai odottaa seuraavaan kevääseen.
seosmittari 20 ledillä, juhuu!
- Imuputkiston rakentelun lomassa karstainen imusarja herätti epäilyksiä ja aloin tutkiskella koneen yleiskuntoa tarkemmin. Normaalit öljyvuotojen jäljet löytyivät tietysti lohkon kyljistä. 4. pytyn tulppa karstaantui kesän ajojen mittaan muita tulppia enemmän. Tulpan reijistä kurkistelu paljasti, että kaikki männät olivat kyllä karstaiset, mutta 4. sylinterin päällys oli myös kostea.
- Syystalven iltoina ja viikonloppuina työ eteni rauhalliseen tahtiin. Varsinaisia takaiskuja ei tullut, mitä nyt pakolliset mutterit ja pultit "hävisivät" konehuoneen uumeniin. Itse purku tai kasaaminen ei tuntunut olevan homman raskainta antia. Eniten tuli tuherrettua likaisten osien pesun kanssa. Likaa, rasvaa, karstaa ja hihnoista irronnutta kumipölyä tuntui olevan joka paikassa. Aikanaan sylinterinkansi saatiin huollosta ja uusi pakoputkikin saapui Japanin maalta. Kantta ja putkea oli ilo hypistellä, kun ammattilaisten kädenjälki oli hyvää.
- Kansi oli muuten hyväkuntoinen ja sen virittämisessä pitäydyttiin kevyissä muutoksissa. Kanavat ja palotilat muotoiltiin ja puristussuhdetta nostettiin hieman koneistamalla siivu pois kannesta. Lopputulos oli jo sellaisenaan sekä mahdollisten jatkoviritysten kannalta hyvä. Imunokan 2 mm:n nostolla virtaus parani n. 20 % ja keskimääräinen parannus 2-8 mm:n nostolla oli 15%.
saumat kokonaan pois.- Viimein marraskuussa, kun talvi yritti tulla ensimmäisen kerran, kone oli kassassa, koeajot oli tehty ja auto oli valmis siirrettäväksi talvisäilöön. Sääennusteita luettiin tarkkaan ja vihdoin koitti kuiva pakkaspäivä, jolloin kesärenkailla päästiin turvallisesti liikkeelle. Päällimmäiseksi mieleen jäi kasvanut voiman tunne. Ehkä pakoputkesta kantautuva matala mörinä toi osansa, mutta alle 4000 kierroksen väännöt tuntuivat selvästi kasvaneen. Enempää konetta ei tuoreeltaan rangottu –se sai odottaa seuraavaan kevääseen.