- http://www.siipicossu.com/ –sivuilta löytyneet ohjeet ja osaluettelot kourassa talsin kaikenlaisia elektroniikkakomponentteja myyvään kauppaan ja esitin osaluettelon myyjällä. Osat löytyivät ja myyjäkin oli tyypilliseen tapaan utelias ja tiedusteli, että mitä näistä osista oikein syntyy.
- Kanttikertaakantti –mallinen mittari ei alusta lähtien tuntunut oikein houkuttelevan näköiseltä. Eikä nyt ollut tyylikästä alumiinikuortakaan tarjolla. Aloin hahmotella mielessäni pyöreää mittaria. Samahan se teknisen toteutuksen kannalta on, missä kohdin ledit on levyssä kiinni.
- Selkeästi haasteellisin tehtävä oli suunnitella komponentit reikälevylle ja hahmotella juotoslinjojen kulku. Päätin siis luopua ohjeiden mukaisesta piirilevyn syövyttämisestä ja toteuttaa kytkennän reikälevyllä. Näin jälkikäteen sanottuna ratkaisu oli varmasti oikea.
- Heti seuraavaksi pääsi painimaan juotosten kanssa. Oli hauska tarkastella melkein valmista levyä. Juotosten laadusta ja ulkonäöstä näki selväsi, mistä päin oli aloitettu. Mutta kummasti sitä tehdessä kehittyy.
- Viimeinen vaihe oli, heti kun pari epäonnistunutta juotosta löydettiin ja korjattiin, mittarin kalibrointi. Neljällä säätövastuksella säädetään rajajännitteet, milloin ensimmäisen sarjan ensimmäinen ja viimeinen ledi toimii ja millä jännitteellä toisen sarjan ledit toimivat. Tähän tarvittiin muuttuvaa tasavirtalähdettä, jonka säätöalue on 0-1000 mV. Sellaisen väkästelin vanhasta läppämallisesta ilmamäärämittarista ja kuluneesta 1,5 V sormiparistosta.
- Elektroniikkatyön jälkeen mittarille piti saada vielä kotelo. Tukevasta pahvista tehty lieriö oli riittävän lujatekoinen ja sai toimittaa kuoren virtaa. Tarvittiin vielä liimaa, teippiä, maalia sekä päällysteeksi mokkanahkaa ja kotelokin oli valmis.- Nyt projekti on siinä vaiheessa, että mittari pitäisi vielä asentaa. Todennäköinen paikka on kojelaudan päällä mittariston vasemmalla puolella. Tätä varten täytyy vielä rakennella jonkinlainen jalka. Toistaiseksi seoksia säädellään yleismittarin avulla.
- Kanttikertaakantti –mallinen mittari ei alusta lähtien tuntunut oikein houkuttelevan näköiseltä. Eikä nyt ollut tyylikästä alumiinikuortakaan tarjolla. Aloin hahmotella mielessäni pyöreää mittaria. Samahan se teknisen toteutuksen kannalta on, missä kohdin ledit on levyssä kiinni.
- Selkeästi haasteellisin tehtävä oli suunnitella komponentit reikälevylle ja hahmotella juotoslinjojen kulku. Päätin siis luopua ohjeiden mukaisesta piirilevyn syövyttämisestä ja toteuttaa kytkennän reikälevyllä. Näin jälkikäteen sanottuna ratkaisu oli varmasti oikea.- Heti seuraavaksi pääsi painimaan juotosten kanssa. Oli hauska tarkastella melkein valmista levyä. Juotosten laadusta ja ulkonäöstä näki selväsi, mistä päin oli aloitettu. Mutta kummasti sitä tehdessä kehittyy.
- Viimeinen vaihe oli, heti kun pari epäonnistunutta juotosta löydettiin ja korjattiin, mittarin kalibrointi. Neljällä säätövastuksella säädetään rajajännitteet, milloin ensimmäisen sarjan ensimmäinen ja viimeinen ledi toimii ja millä jännitteellä toisen sarjan ledit toimivat. Tähän tarvittiin muuttuvaa tasavirtalähdettä, jonka säätöalue on 0-1000 mV. Sellaisen väkästelin vanhasta läppämallisesta ilmamäärämittarista ja kuluneesta 1,5 V sormiparistosta.
- Elektroniikkatyön jälkeen mittarille piti saada vielä kotelo. Tukevasta pahvista tehty lieriö oli riittävän lujatekoinen ja sai toimittaa kuoren virtaa. Tarvittiin vielä liimaa, teippiä, maalia sekä päällysteeksi mokkanahkaa ja kotelokin oli valmis.- Nyt projekti on siinä vaiheessa, että mittari pitäisi vielä asentaa. Todennäköinen paikka on kojelaudan päällä mittariston vasemmalla puolella. Tätä varten täytyy vielä rakennella jonkinlainen jalka. Toistaiseksi seoksia säädellään yleismittarin avulla.
No comments:
Post a Comment